torstai 12. maaliskuuta 2015

What now?


Viime perjantaina osallistuin Fitness Helsinki kisoihin messukeskuksessa. Kisat eivät sujuneet kovinkaan hyvin, en  päässyt finaaliin enkä myöskään muutenkaan sijoittunut hyvin. Olin pettynyt itseeni ja suoritukseeni mutta tiesin etten olisi voinut tehdä mitään toiste. Stressi omasta elämäntilanteestani oli syönyt terveyttäni jo pari kuukautta. 

Miksi sitten nousin lavalle kun fiilis poissa ja mieli maassa?  Harkitsin monta kertaa luovuttamista ennen Helsingin kisoja, mutta päätin kuitenkin osallistua kisoihin puolikuntoisenakin koska luovuttaminen ei kuulu sanastooni millään elämäni osa-alueella. Oli sitten kyse mistä tahansa, haluan opettaa ennenkaikkea lapsilleni, että vaikka elämässä tulisi mitä tahansa eteen, luovuttaa ei saa. En ehkä voita tällä kertaa enkä seuraavallakaan, mutta joka kerta opin jotain uutta. Tällä kertaa Fitness Helsinki kisoissa opin sen, että minun pitää olla armeliaampi itselleni. Kuten valmentajani sanoi, olen vasta aloittanut tämän matkan kilpa-urhelijana.


"Winners never quit and quitters never win"


Kilpa-urheilu ei ole sama asia kuin kuntoilu. Normaalina kuntoilijana olen ylpeä omasta kehostani ja siitä mihin se on pystynyt vuosien saatossa (raskaudet, synnytykset, vammoista parantumiset jne.) mutta kilpailessani fitness lajin parissa olen hyvin itsekriittinen. Realistina tiedän,  ettei voi odottaa voittoa jos oma fysiikka ei ole kunnossa.  On asioita mihin emme kovinkaan paljon voi vaikuttaa ja se on hyväksyttävä. Stressi, sairaus tai muut ikävät yllätykset  - nämä kaikki voivat aiheuttaa sellaisen sotkun, jota on vaikea korjata parissa kuukaudessa. Mutta kyllä se kirpasee vaikka tietää ettei olisi voinut tehdä mitään toiste. Valitettavasti esiintymiselläänkään ei voi pelastaa tilannetta koska se epämukavuus paistaa läpi. Sitä voi itkeä, pettyä ja lähestulkoon hävetäkin omaa panostaan kisassa. Mutta tästä ojasta on noustava ja kerättävä uutta motivaatiota seuraavaan tavoitteeseen. Tämä on yhteistä kaikessa kilpa-urheilussa lajista riippumatta.







Maaliskuussa 2014 kun aloitin tämän matkan kohti kisalavaa valmentaja Elina Tervon kanssa, annoin itselleni aikaa vuoden jonka aikana minä satsaan itseeni ja kilpailemiseen.  Kolmen energisen lapsen äitinä tämä oli haastava yhtälö. Päätin kuitenkin, että nyt vihdoin on minun aikani ja asetin tavoitteekseni Las Vegasin kisat syksyllä. Halusin saada itseni vihdoinkin ruotuun ja sellaiseen kuntoon, että voin katsoa itseäni peilistä ylpeänä saavutuksestani. Uhrasin aikaani salilla painoja nostaen ja loput ajasta olin tavoitettavissa keittiössäni. Lapset kulkivat mukanani useasti harjoituksissa,  tai sitten treenasin  kotona heidän mentyä nukkumaan tai aikaisin aamulla. En ehtinyt enkä jaksanut tavata ystäviäni kuten aikaisemmin. Aika oli kortilla. Elämäntyylini muuttui täysin. Kysmys kuuluukin oliko se kaiken vaivan ja ajan väärti vaikken menestynyt kisoissa? 

Vastaus tähän on yksiselitteisesti KYLLÄ. Tämän vuoden aikana opin itsestäni paljon ihmisenä, voitin oman esiintymiskammoni, tiedostan nyt kuinka kehoni toimii missäkin tilanteessa ja mihin minun kannattaa satsata treenatessani. Erilaiset vammat pikkuhiljaa alkoivat parantua oppiessani oikean tekniikan.  Opin priorisoimaan aikaani enkä vuoteen katsonut telkkaria kuin pari kertaa. Lapset urheilivat kanssani (no ei nyt mitään puntteja kuitenkaan nostaneet) mutta sain mahdollisuuden osoittaa heille esimerkkiä kokonaisvaltaisesta terveellisestä elämäntavasta. Tärkein asia mitä tästä vuodesta jäi käteen oli uusi ruokavalio joka  muutti olotilani totaalisesti. Useiden kokeluiden jälkeen sain yliherkän vatsani toimimaan ja suoliston kiputilat poistuivat kun tiesin mitä vihdoin syödä. Tässä oli apuna erittäin ammattitaitoinen valmentaja, joka oman esimerkkinsä kautta kannusti minua uskomaan ja tekemään lopullisen muutoksen ravinnon suhteen. Hän jaksoi minua vaikka itkin ja valitin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja ei ollut asiaa mitä hänelle en paljastanut. Hän osoitti omalla esimerkillään periksiantamattomuutta ja sitä kilpa-urheilijan mentaliteettiä, mikä minulla oli välillä kadoksissa. Ikuisesti kiitollinen siitä, että valitsin juuri sinut Elina Tervon minun valmentajakseni <3.







Entäs mitä tapahtuu nyt? Vuosi vierähti nopeasti ja olen uuden vaiheen edessä. Kaikkea uutta ja kivaa on tulossa mutta tänä vuonna en aio enää kilpailla. Samalla hyvästelen (toistaiseksi) rakkaan valmentajani ja Team Athletic Firstin. Tämä päätös on haikea mutta tiedän, että minun on nyt hoidettava itseni kuntoon (oppia stressinhallintaa), panostaa fysikkaani enemmän ja miettiä seuraavaa askeletta.  Luovuttamista tämä ei ole, vaan päinvastoin, motivaatio on suurempi kuin koskaan, itseasiassa jopa odotan innolla tätä uutta valmistelukautta seuraaviin kisoihin - venyimpä se sitten vuodesta kahteen. Niin kliiseiseltä kuin se kuulostaakin niin elämässä tärkeintä ei ole päämäärä vaan itse matka. 



Kuvat: AFS/Fitness Helsinki


Ja jos en nyt painottanut tätä aikaisemmin niin kaikkea kivaa on tulossa täällä blogin puolellakin, paljastan teille pian mitä minulla on mielessä. Stay tuned ;)


Seuratkaa minua myös instagramissa: sportysommarberg





Last Friday I participated in my second competition in Bikini Fitness. This time in Helsinki. I did not succeed, did not make it to the finals and the reasons for my so-called failure are numerous. I blame longterm stress which caused several infections and affected my training and how my body reacted to the preparation towards the competition. I am disappointed but what else could I have done differently? I still made it up on stage, because giving up is not in my vocabulary. As an athlete and participating in a competition there is always the risk of failure and that is something you just have to learn how to live with.

The past year I set up as a goal to compete in Vegas and win over my own stage fright. I did. But didn't make it to the finals. This time in Helsinki, I knew a couple of weeks before that my physique is not as it should be because of the reasons mentioned earlier. I pondered should I participate or not, but I decided to rather participate and "fail" than to give up. So I did participate, made it up on stage (feeling very uncomfortable though). After the competition all my disappointed feelings came over me and I cried my heart out. Competitions are tough and as a teenager I would have never been able to handle disappointments and would have been a sore looser for sure. As an adult now(hopefully haha) I can see beyond my own disappointments and focus on the future. I will not give up on competing but I will take a break from it. It's time to work on my physique and to learn how to relax more so I don't get all the infections around me when I am stressed and tired. 

This was only a short update but I promise I will write more in blog from now on. Please follow me on instagram too : sportysommarberg. I will reveal something about the future so stayed tuned. ;)










keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Here we go again...

It took me a while writing this post. I have several times during these past months after my competition questioned my reasons and motivation for competing again. After my first competition in Las Vegas my psoas major hurt like crazy and I had problems even walking. I rested for almost 2 weeks without any workout and was also on sick leave from my job because my back just was so much in pain. I was so discouraged. And I ate a lot. So when december came to an end I was in a shape that was not fit for competing, well at least according to myself.

Post competition look only lasted a week

post vacation and christmas look. 


As I am writing this it's less than 50 days to Fitness Helsinki where I have a feeling that the competition will be though. And the pressure is enormous on me since this is my hometown, my stage and my chance to prove myself. But as I stare myself in the mirror I am quite desperate. My worst enemy is cellulite and my loose bum aka. glutes maximus, and I have a few weeks left to get that in shape. But you know what? I will make it. I don't think miracles can happen with my body but one thing is for sure, I will fight those nasty cellulites and work myself stage ready with a tighter bum or boom shakalaka. ;)

To help me in this I will try out the  Hypoxi-method which targets especially problems areas like thighs, glutes and abdomal area. In my case this will be needed to reduce cellulite. My nearest Hypoxi studio in Herttoniemi will welcome me tomorrow with open arms and I have high hopes. To succeed in reducing cellulite and increase fat burn around my problems areas I need to continue my diet and eat less carbs, drink a lot of water and exercise. More info available here: www.hypoxi.net

*********************************************************

Viime blogi postauksesta on aikaa ja nopeasti pari kuukautta hurahti syödessä ja laiskotellen. Kyllä kuulitte oikein, laiskottelin ja söin. Kisojen jälkeen olin viikon lomalla Floridassa ja siellä söin kaiken mitä eteen tuli ja painoa kerääntyikin oikein mukavasti. Tämä toki oli odotettavissa. Kaiken lisäksi joulukuun aikana jouduin ottamaan iisisti treenien suhteen koska kipeentynyt lonkakoukistaja vaikeutti kaikkea liikuntaa ja sorruin syömään suruuni. Rasvaa alkoi kerääntyä juuri sellaisille alueille kroppaa mihin sitä ei kaivannut kuten reisiin ja jenkkakahvoihin. Kaiken lisäksi selluliitit löysivät takaisin takareisiin. Itku potkuraivarithan siitä tuli vaikka oma vika oli kun söin epäterveellisesti ja enemmän kuin mitä kulutin. 

Avuksi tähän itseaiheutettuun tilaan ei ole muuta kuin terveellinen ruokavalio, tiukkaa alavartalotreeniä ja sitten tämä yksi ässä hihassa mihin päädyin harkinnan jälkeen. Otin nimittäin yhteyttä Herttoniemen Hypoxiin jossa olen ollut kerran aikaisemmin viime vuonna ja sain hyviä tuloksia. Tosin silloin olin vain kokeilumielessä eikä kisoista ollut tietoakaan. Nyt tilanne tietenkin toinen ja epätoivo suuri joten odotan innolla mitä tuloksia kuukauden hypoxi -kuuri tekee ongelmakohtiini.  Lisätietoja Hypoxista löytyy täältä: www.hypoxi.fi








torstai 11. joulukuuta 2014

Fitness America Bikini Classic Day II

Fitness America Bikini Contest 22nd of November started really early, at 7 am we were ready with complete makeup and hair done waiting to get up on stage. The previous night I cannot remember if I slept or was awake. It was all in a haze.  I had won one of the toughest battle with myself and walked the stage for the first time. Adrenalin was pumping and I felt like a winner even if the scores told me otherwise.

The alarm went off at 5:30 am, I quickly attached my hair extension and stage makeup - this in 35 min, which is really quite impressive even for me. Spray tanning 45 min later made me the darkest I ever been in my life,  my pale white freckly skin became southern american and didn't feel that bare in my bikini anymore :). As I stood outside the entrance waiting to get backstage to change into a bikini diva, I looked at the women competing in my category. Many of them mother's like me. Some of them I recognized from the competition the night before. Women so gorgeous and everyone over 35 years of age. Many of them more nervous than others. I felt at ease, what did I have to loose anymore? I had come this far in just a few months, I might not win but I will enjoy the experience while I can.

I was in Bikini Classic short and I am 168cm tall. Talking with some of the women backstage it became clear that the organizers have problems changing centimeters to feet/inches, so I competed with girls some of them 10 cm shorter than me. Quite amusing actually!


Backs from backstage ;)

When the first round was starting with sport/theme wear I was getting nervous. My costume - Wonder woman was really nice and cool but due to some "small" problems it did not fit properly. I had to use a lot of glue on the bottom and the top so it would stick to me and not fall of moving on stage. So being relaxed was not a feeling I had walking on stage.....


The pronouncer is saying I am from Australia, which he realizes suddenly. I just love that the photographer captured this moment and my facial expression when I hear my place of birth - yes, I wish  it was Australia ;)





The competition was over very quickly. 40 gorgeous women walked on stage and only 5 got placed. I wasn't among them. One day I might be that lucky or actually luck has nothing to do with it. Hard work and dedication to a healthy lifestyle is the key. This was my first competition and I felt on the top of the world experiencing something I never have before. Next time, and yes there will be more of these competitions for sure, and I will be better both mentally and physically. 







sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Fitness America First Competition day

Finally I pulled myself together to post something on my blog. I am sorry about the delay, it's been a hectic couple of days adjusting to normal life again after this amazing adventure I experienced in Las Vegas more than 2 weeks ago.

First of all to be clear, I participated in both Sports Model (held on Friday 21st) and Bikini Classic (Saturday 22nd) and in both categories I did not make it to top 5. My goal was to make it to the stage without an anxiety attack and to do my best. The placement was irrelevant at that time. But when I stepped out on stage in front of an audience, cameras and judges all my fears disappeared. I suprised myself completely when I realised that I loved being on stage. I could do my own little performance and act out self-confident without fear or panic attacks. So I did it! I reached my goal, I overcame my stage freight. 




As I left the stage my whole perspective on the competition changed, I wanted to win. It suprised me that my objective changed so quickly. I saw these amazing women backstage and got so inspired. Many of the women 35+ looked like 22 and toned as I never seen anyone be. They trained their whole life, competed half their life and spent the rest of the time preparing nutrious food, no wonder these women WON. And this trip made me realise that I want to become a winner one day too.


Walking that stage for the first time



Backstage on Friday I met some awesome Aussies and especially this gorgeous woman - Kathryn Magnus, that has been my true rolemodel since she won the championship in Ms Bikini Classic/Musclemania in Australia. Thanks to her a rookie like me felt at ease and actually had fun. Gotta love Aussies <3


Kathryn Magnus and me in sport wear

I feel that I have come a long way already, but yet this is only the beginning for me. I started training for real in March 2014 and I am proud of what I achieved. Of course I am  a competitive person and I crave for taking home a price one day but I get easily discouraged. Feeling like a sore looser (I was the worst sore looser back in the days as a kid) when the results came in. Al though I knew that this was the toughest competition in years at Fitness America with more than 30-40 contestants in each category,  I still felt disappointed with my placement. 




Sport model division



Backstage I loaded myself with carbs, rice cakes and nutella <3. I needed to get some fuel and pumped muscles but I have no idea did it work. I was running on adrealine and the feeling of excitement could have made anyone dizzy. And I was dizzy. I counted that I at least twice stumbled on my own feet and on those darn shoes that obiviously had become to big for me. But I kept smiling and acted like nothing. Way to go Michaela. ;)


Find my butt ;)


Sport Model won by this gorgeous Aussie (of course ;) Renee Brady. She really deserved it <3


Photos by Gordon J. Smith


perjantai 21. marraskuuta 2014

D-day

Friday morning update: 
tonite it's on, 5 pm Las Vegas time. (3 am saturday morning in Finland). Started my morning  with a bowl of oatmeal, gosh, nothing ever tasted this good. Last night's glass of white wine gave me a headache but I slept like a baby. 


Yesterday's registration and media day went ok, due to the amount of competitors we all stood in line for 2-3 h. The 25th annual Fitness America weekend gathered a record of participants. I am so excited. I have honestly never seen so many beautiful
women in one place. All the glitter, bling bling and toned bodies just makes an admirer of esthetics happy. I am so glad I can be here and experience all of this. 

I am really bad at taking pics but hopefully my bf remembers to take some so I can post it here. The first category I am participating in is Model America and if anyone interested it will be broadcasted live here: http://fitnessamerica.com/live-broadcast/


                  Wish me luck :)

Keep you updated along the day. <3

torstai 20. marraskuuta 2014

It has started...

Today it's starts with a media circus, registration and meeting other contestants. Being nervous is an understatetement. Trying tackle my own nervousness by deep breaths and yoga but still....

                     It's starting

 Yesterday did my training for the last time before the competition. Running intervalls and watching the sunrise over Vegas was a great start of the day



This is it, nothing more I can do or change. Now just resting and preparing myself mentally. 

                Keep you updated ;)


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Junk food paradise

Day 3 starting in Vegas. 

I keep coming back to the same topic several times but since it is really close to my heart I got to mention it again. Seeing the amount of unhealthy food here constantly is really horrible. Of course we staying in the heart of downtown and it's all about partying, gambling, eating and drinking BUT still this motivates me more to stay healthy and disciplined. 


Yup. And this was owned by heart surgeon. 



Well if the doctor says that then it must be right 

But there's hope. Just a few miles away at Charleston/Rampart you will find The Whole Foods, massage/spa and cheap stores like Ross, Target and Vons where you can buy your groceries. And the prices totally different than downtown. 

It all comes down to making an effort. At our fave brekkie place Denny's downtown I ordered Egg white omelette with veggies and they always make that without salt when I ask. Thank You ❤️
So eating healthy is possible here. 


 Denny's scrambled egg white veggie brekkie

 
             Lunch at The Whole Foods ❤️